"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän se teille antaisi." Joh 15:16
Jeesus valitsi meidät, Hän näki meidät jo äidin kohdussamme ja antoi meille elämän tehtävämme. Etsimmekö Jeesusta ja sitä mitä Hän voi meille antaa? Vai puuhaammeko omissa voimissamme omilla teillämme? Jeesus tarvitsee meitä kaikkia omalla paikallaan kantamaan hedelmää. Kuten pihapuumme tuottaa joka vuosi punaisia marjoja pihalinnuillemme ravinnoksi. Ja Taivaallinen Isämme antaa sen mitä tarvitsemme, kun Häneltä anomme Jeesuksen nimessä, meidän ei tarvitse itse puristaa itsestämme hedelmää, vaan se on Jumalamme teko. Siemen kylvetään maahan ja se kuolee, ja uusi elämä nousee lähimmäisemme hyväksi.
Ajatukseesi - ettei itse tarvitse puristella hedelmää - tuli mieleeni runo.
VastaaPoistaKuinka levollista ja arkipäistäkin.
Yhteinen ateria, pakkaspäivän keitto,
hellepäivän jäätelö, kahvihetki
keskellä kiireistä viikkoa.
Vähän kuulumisia, kuuntelua
ja ehyempänä lähden kuin tulin, rohkeampana,
kiitollisena. -Pia Perkiö Tämä hyvä hetki
Tunnelma runossa sama kuin käydessäni sairaalassa katsomassa naapuriani.
Hiljaa hissutellen käytävää käveltiin, kahviteltiin, hiljaisessa nurkkauksessa istuskeltiin.
- käsi olalla rohkaisi yrittämään, vaikka askel kivulloinen. -käsi etsi kättä tuekseen, kun ei sanoja.