Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi! Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Ps 22:19, 22, 25, 26
Ne jotka kyynelin kylvävät, ne riemuin leikkaavat. Ehtoolla itku, aamulla ilo. Näitä mummoni kertoi, kuten Raamattumme ne myös ilmoittaa. Jumalan ylistyksessäkin on ilon kyyneleitä, Jumalan apu on kuin käsi, joka tarttuu meihin ja nostaa kalliolle, jonne itse emme yletä ja pysty nousemaan, pelastuksemme kalliolle, joka on Jeesus. Myrskyt pauhaa, mutta Jeesus kallio pysyy ja kestää läpi elämän ja kuoleman. Jeesus rakensi kirkkonsa kalliolle, jota ei perkele voi hajoittaa, kuten Jeesus Pietarille lupasi. Olemme kastetut Jeesukseen ja Hänen kirkkoonsa, joka alkoi helluntaina. Yksi usko, yksi kaste, yksi Raamattu. Ylistys olkoon Herramme Jumalamme, että Hän on katsonut näin hyväksi tehdä.
