Hedelmä

se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren. 1 Kor 15:36-38

Kylväjä kylvää ja Jumala antaa sadon. Siemen putoaa maahan ja emme tiedä millainen on maaperä johon se putoaa, toinen on kivikova ja toinen hyvin hedelmällinen, mutta uskossa voimme kylvää Jumalan Sanoja. Jumalan Sanassa on voima itsessään tuottaa hedelmää, koska siinä asuu Jumala itse. Jumala antoi oman Poikansa Jeesuksen tulla luoksemme ihmiseksi ja Jeesus eli keskellämme ja tunsi ihmisen. Jeesus vielä ristillä kuollessaan rakasti ihmistä, Jumalan luomaa, ja rukoili niiden puolesta, jotka Hänet ristiin naulitsivivat. Jeesus kuoli pahantekijänä, vaikka Hän on Jumala ja kaksi pahantekijää Hänen kanssaan. Toinen pilkkasi Jeesusta ja toinen pyysi anteeksi. Kumpaan joukkoon me kuulumme? Annammeko Jeesuksen pelastaa itsemme armosta ilman omia tekojamme vai pilkkaammeko Jeesusta ottamalla osan uskostamme omaksi kunniaksemme? Vain armosta pelastunut saa lahjaksi uskon Jeesukseen. Jumalan Sana kyntää sydämme pellon ja Sana synnyttää uskon. Jumala antaa hedelmän ja toteuttaa tahtonsa elämässämme kuten Hän haluaa. Hänen tarkoituksensa elämäämme kohtaan on hyvä ja Hän rakastaa. Rakastammeko me, vai kannammeko sydämessämme vihaa, halveksintaa tai välinpitämyyttä Hänen luottuaan kohtaan? Jokainen ihminen on arvokas Jumalan silmissä ja Hän tahtoo pelastaa jokaisen meistä. Hän tahtoo pelastaa myös hänet, jota ehkä halveksimme ja josta puhumme pahaa. Jeesus pelasti myös ryövärin armosta ja hyvyydestään. Pienikin hyvä ja rakas Jumalan Sana tuottaa uskon ja hedelmän, kuten Jumla haluaa. Siihen on turvallista suostua.