Armo

'enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja hän nousi ja meni isänsä tykö . Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Luuk 15:19-20 

Armo kerjäläinen, kuinka ihminen kaipaakaan rakkautta ja hyväksyntää, että joku rakastaa ja antaa anteeksi, lämmittää koventuneen sydämen ja tuo uuden toivon sydämeen ja elämään. Kuka on kuin Jeesuksen kertomuksen isä, joka otti avosylin vastaan tuhlaajapoikansa, poikansa, joka oli ylpeänä lähtenyt saamansa perinnön kanssa ja oli ajatellut selviävänsä paremmin kuin isänsä ja iso veljensä. Mutta kuinka kävikään, kaikki meni eikä ollut enää ruokaakaan. Ja poika nousi ja meni pyytämään anteeksi isältään ja oli valmis aloittamaan yhtenä palkollisista. Mutta tätä on Armo: Isä otti poikansa avo sylin vastaan ja teki hänestä taas poikansa ja perillisen, aivan kuin kaikki vääryys olisi pois pyyhitty. Tällainen Jeesus meillä on, tuo pieni lapsi seimessä, mutta kuitenkin Kuningas iankaikkisesti, joka ottaa luoksensa jokaisen, joka Häntä avuksi huutaa. Mutta otammeko me vastaan nämä tuhlaajapojat, vai olemmeko kuin isoveli, joka ei halunnut ymmärtää isänsä anteeksiantoa tuhlaajapojalleen. Tuhlaajapoikansa sai uuden mahdollisuuden, annammeko me uuden mahdollisuuden?